Kyllä on elämä ihanaa hoffipojilla lumikinoksien keskellä! Molemmat nauttii täysillä ja riekkuminen on saanut aivan uusia ulottuvuuksia tuossa kotipihalla... Vauhti ei lopu kuin vasta käskemällä. Mutta ei se mittään, hyvä kun osaavat nauttia elämästä!
Itselläni nautinto on välillä ollut vähän hakusessaan, auto otti ja hyytyi pariksi päiväksi. Onneksi ihanien ystävien ylenpalttisella avustuksella sain sen kukkarolle sopivalla hinnalla taas käyttökuntoon, KIITOS MARKO ja Markon Isä!!!!!! Niin, ja kiitos Marko ja Virpi autonne lainaamisesta, siitä oli todellakin korvaamaton apu!!!!
Treenit on jääneet vähiin, vain kotona otettu muutamia juttuja. Uutena asiana on juuri itsekin eka kertaa käyttämäni naksutin, jolla parantelen Femman luoksetulon ja noudon loppuasentoa. Hyvin tuntuu toimivan =) Tunnari on edennyt myös mukavasti, kun Femuli jaksaa keskittyä, onnistuu liike aikalailla buenosti. Pitää vaan muistaa tehdä sitä aina rauhallisessa mielentilassa, ettei kierrokset nouse ja kapulat lentele ympäriinsä... Vielä vähän ruutua ja noutoon vauhtia, niin kyl se siitä!
Jotain odotettavaakin on luvassa... Eletään jännittävissä tunnelmissa! Mutta ei siitä vielä sen enempää ;D
Mukavaa valoista alkutalvea!
Niina, Basti ja Femma
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
DODIII,
VastaaPoistapikkasenko piiiitkät piuhat minulla, kun nyt vasta piipahdin tsekkaan uusia sivuja ja blogia. Hienot ovat! Kaikkea mageeta olet saanut aikaan, kun miettii mikä nuori pirppiäinen ja noviisikoiraharrastaja olit, kun ekaa kertaa tavattiin lopputalvesta 2001. Silloin mentiin katsoon Riitua ja mietittiin olisiko hoffi siulle oikea rotuvalinta. Oli se :-)